Tässä tekstissä käsitellään useiden vierailemmiemme kohteiden (mm. Benalmadena, Torremolinos) esteettömyyttä pyörätuolin kannalta. Lista ei ole täydellinen, ja olosuhteet aina muuttuvat.
Yleisesti ottaen liikkuminen ei ollut vaikeaa, mutta sähköpyörätuolilla saa ehkä etsiä reittejä. Jalkakäytävät voivat olla kapeita ja huonossa kunnossa, pääosin kuitenkin helppokulkuisia. Kadunylitykset joko hyvin helppoja tai mahdottomia. Liikkeisiin ja ravintoloihin on usein ainakin yksi porras, mutta melkein aina siinä on kiinteä luiska. Monilla ravintoloilla lisäksi pöytiä ulkona.
Paikalliset bussit ovat pääosin
matalalattiaisia. Käytännössä pyörätuolille on kuitenkin varattu aika
pieni tila. Kaikki kuskit eivät laita bussia niiaamaan eivätkä malta
odottaa luiskan käyttöä. Lähes aina bussit jäävät kauaksi pysäkistä eli
porras alas on korkea ja sitten pitää päästä vielä takaisin
jalkakäytävälle. En suosittele kuin pienellä tavallisella pyörätuolilla
ja avustajan kanssa. Monissa paikoissa avustaja saa alennuksen pääsylippuun, ja joskus se on ilmainen. Joskus alennuksen saa vain pyörätuolilla kulkeva. Kannattaa siis aina kysyä erikseen eikä luottaa siihen, että avustajan sisäänpääsy on ilmainen.
Hotelli MAC Puerto Marina Benalmadena, jossa asuimme koko ajan, toimii erittäin hyvin pyörätuolilla. Invahuoneet olivat sopivia ja niiden kylpyhuoneet isoja. Ainoa miinus oli pöntön asettelu lähelle seinää niin, että siihen pääsi siirtymään vain toiselta puolelta eikä edes suoraan edestä. Tavallisissa huoneissa oli ammeet, ja pönttö sijoitettu kylpyhuoneen oven taakse. Osa huoneista on katutasossa.
Hissit eivät olleet liian suuria, mutta niihin mahtuu sähkömopollakin. Alakerrassa aavistuksen jyrkkä luiska ruokasalin ja baarin tasolle, mutta se oli kuljettavissa. Loivempi ja pidempi luiska ulko-ovella. Altaalle miniluiska kynnyksessä. Altaaseen istumahissi.
Hotellin vastaanotosta saa lainata/vuokrata apuvälineitä.
Torremolinos oli eteläosastaan aika helppo kulkea. Ranta ja lähikadut ovat täysin esteettömiä. Siitä sisämaahan päin maasto nousee jyrkästi eli erilaisia mäkiä löytyi. Liikkeisiin ja ravintoloihin oli pääosin helppo päästä. Sähköpyörätuolillakin pärjää, kunhan varustautuu kiertämään mahdolliset esteet.
Torremolinoksen keskustassa on iso kävelykatuja täynnä oleva tasainen alue, eli kulku on helppo. Muuten alueella on kapeita jalkakäytäviä ja paikoin hankalia kadun ylityksiä. Rannalle päin on jyrkkä mäki. Pyörätuolilla lyhin reitti alas on hankala ja kiertotie on pitkä.
Benalmadenan
kaupunki sijaitsee rinteessä, eli jyrkkiäkin mäkiä löytyy. Rantakatu
on esteetön, mutta sinne ei ole esteetöntä käyntiä kuin muutamasta
kohdasta.
Benalmadenan Puerto Marina -alue on helppokulkuinen. Sisämaahan päin ja Benalmadenan varsinaisen rannan suuntaan kuitenkin mäki ylös. Moniin liikkeistä ja ravintoloista on yksi tai useampi porras. Usein löytyi luiska tai hissi kulman takaa.
Benalmadenan Arroyo de La Miel sijaitsee vuoren rinteessä, eli joka suuntaan on mäki. Pääkatu kuitenkin tasainen ja hyvä, muutamaa viettävää kadunylitystä lukuunottamatta.
Selwo Marina -akvaariopuisto Benalmadenassa on esteetön, paitsi että alueella erilaisia mäkiä.
Perhospuisto Mariposario Benalmadenassa on esteetön. Pieniä siltoja, jotka hieman jyrkkiä, mutta ne voi kiertää.
Malagan turistikeskusta eli vanha kaupunki on laitettu kävelyalueeksi, eli kulku on hyvin helppoa. Liikkeisiin ja ravintoloihin ei silti kannata laskea pääsevänsä sisään. Moniin oli yksi tai useampi porras, ja tilat ahtaita. Rannassa uudempia ja esteettömämpiä tiloja.
Malagan Pompidou-museo on täysin esteetön. Sisäänkäynti rannan puolelta.
Malagan museo (Museo de Malaga) on täysin esteetön. Muutamia esineitä sokeiden kosketeltavana.
Fuengirolassa pääosin aika helppo liikkua. Joitain mäkiä löytyy.
Esteponan rannan lähistöllä helppo liikkua. Sisämaahan päin mäkiä. Rannan lähellä paljon kävelykatuja. Liikkeisiin ja ravintoloihin usein porras.
Selwo Aventura -eläintarha Esteponan lähellä on paikoin hyvin hankala. Puistossa on paljon jyrkkiäkin mäkiä ja joidenkin eläinten lähelle ei ole kuin portaat. Henkilökunta järjestää tarvittaessa kyydin toiseen päähän puistoa, mutta mäkiä on silti. Sähköpyörätuolilla pärjää varmaan hyvin, mutta tavallisen pyörätuolin kanssa suosittelen kahta työntäjää, jottei väsymys iske.
Gibraltarin keskustassa on helppokulkuinen kävelykatu, ja muutenkin esteettömyyteen panostettu turistialueilla, vaikka kapeita jalkakäytäviä löytyykin. Liikkeisiin ja ravintoloihin yleensä porras ja luiska. Kiertoajeluille pitää varata erikseen esteetön bussi.
Mijas on vuoren rinteessä eli kaikenlaisia mäkiä löytyy joka suuntaan. Muuten aika hyvä kulkea turistikeskustassa. Liikkeisiin ja ravintoloihin yleensä porras, joskus esteetön kulku.
Ronda on suhteellisen helppokulkuinen. Vanhassa kaupungissa ja satunnaisesti muualla hankalia mukulakiviä. Sitä osaa en suosittele pyörätuolille ellei pidä hankalasta ajosta.
Matkan hintaamme kuuluu erilaisia retkiä. Ensimmäinen niistä suuntautui Malagaan eli aivan lähistölle isoon kaupunkiin. Huristelimme sinne turistibussilla ajaen ensin Torremolinoksen läpi. Samalla opas selitti kaikkea mahdollista historiasta. Malagan kentän vieressä hän näytti KarAirin koneen. KarAir oli ensimmäinen (ja suomalainen) ulkomaalainen yhtiö, joka lensi Malagaan.
Kaupungissa nousimme bussista ja lähdimme oppaan johdolla seikkailemaan Malagan vanhassa kaupungissa. Se on nykyään täynnä kauppoja ja turisteja, mutta sokkeloiset pikkukadut ja matalat kerrostalot oli säilytetty. Jossain vaiheessa meille lyötiin käteen kartat, mutta ison ryhmän liikkuessa nopeasti en edes yrittänyt seurata, missä olimme. Menimme siksakkia ja välillä ympyrää pitkin mutkittelevia katuja. Kävimme mm. katsomassa vanhaa kirkkoa ja Picasson syntymäkotia ulkoa. Roomalainen amfiteatterikin oli matkan varrella.
Ruoaksi meille tarjottiin tapaksia, espanjalaiseen tyyliin. Pikkukalat jäivät suureksi osaksi syömättä, mutta perunakroketit olivat hyviä. Lounaan jälkeen olikin aika kiirehtiä takaisin bussiin papukaijojen kiljunnan säestyksellä.
Malagaan suuntasimme tällä kertaa paikallisbussilla. Halusimme käydä oppaan mainitsemissa museoissa. Niitä oli kuulemma joka nurkalla. Automuseo olisi kiinnostanut eniten, mutta se oli hieman kaukana bussiasemasta. Päädyimme menemään ensin Pompidou-museon haarapisteeseen. Opas oli näyttänyt sen aikaisemmalla kierroksella. Museo oli pääosin maan alla mutta näkyvillä oli 10 m korkea värikäs lasikuutio. Kuutio oli aivan rantabulevardin vieressä, niin sinne oli helppo löytää. Ovea kuutiosta ei kuitenkaan löytynyt eikä viittoja mihinkään suuntaan. Olimme kävelleet kuution luo rantaväylää pitkin, joka kulki hieman alempana. Väylältä oli pääsy jonnekin lasiovien kautta ja ovet olivat aivan kuution vieressä. Päättelimme sen olevan jonkinlainen sisäänkäynti museoon. Emme löytäneet kuin hissin parkkihalliin. Emmekä tietenkään voineet suomalaisina kysyä neuvoa vieressä touhuavalta siivoojalta.
Rantaväylältä oli pääsy myös vielä alemmalle tasolle, jossa toimi ulkoilmagalleria. Päätimme ihmetellä sitä seuraavaksi, josko sieltä olisi pääsy varsinaiseen museoon tai se jopa olisi itse museo. Galleria osoittautui nuorten taiteilijoiden esittelytilaksi. Paljon erilaisia modernin taiteen töitä, mutta se ei selkeästi ollut varsinainen museo eikä tilasta ollut ovea maan alle.
Gallerian jälkeen palasimme rantaväylälle miettimään ruokailua. Halusin kuitenkin vielä tarkistaa lasikuution alla olevan seinän museon sisäänkäynnin varalta ja löysimmekin ovet! Ovissa luki taidemuseon nimi, mutta muuta selkeää viittaa ei tälläkään suunnalla näkynyt.
Aulassa vartija kertoi, että he ovat uusimassa näyttelyä ja vain muutama huone olisi auki. Päätimme kuitenkin käydä kysymässä lippujen hintaa. Koska avustaja ja pyörätuolissa istuva pääsivät ilmaiseksi ja kolmannen henkilön peruslippu oli niin halpa, kävimme katsastamassa erilaisista viivoista kootut videotilataideteokset.
Pikaisen museokäynnin jälkeen oli eväshetken vuoro rannassa ennen kuin lähdimme etsimään seuraavaa museota. Se löytyikin helpommin ja sieltä mistä pitikin.
Malagan kaupungin museossa oli paikallisten taiteilijoiden töitä eri vuosisadoilta. Teokset näyttivät aika samalta kuin muuallakin tehdyt työt. Toisessa kerroksessa esiteltiin Malagan historiaa. Vanhimmat esimerkit olivat esihistoriallisia luolamaalauksia. Useimmat esineet aikakaudesta riippumatta olivat savikippoja ja -kuppeja. Olihan niissä tyylieroja, mutta viidennen huoneen kohdalla alkoi kyllästyttää enkä jaksanut keskittyä teksteihin. Viimeisen huoneen roomalainen mosaiikki erottui edukseen joukosta lähinnä koollaan. Usean neliömetrin värikästä mosaiikkia oli vaikea olla huomaamatta.
Museoiden jälkeen vuorossa oli lyhyt shoppailukierros ennen suuntaamista täyteen bussiin kotiin. Saimme ostettua turronia eli makeisia tuliaiseksi kaupasta, jossa sitä tehdään itse.
Reissussa tulee syötyä aina erilaisissa ravintoloissa ja tavattua kaikenlaisia tarjoilijoita. Osa heistä osaa työnsä, osa ei. Usein löytyy yksi vanhempi miestarjoilija. Hän on aina hyvällä tuulella ja saattaa lauleskella kattaessaan pöytiä. Hotellin ravintolassa tämä tyyppi osoittautui liiankin ystävälliseksi. Hän alkoi tuomaan minulle annoksia jotain tiettyä ruokalajia buffet-pöydästä pyytämättä. Lisäksi koristeltuja jätski- ja kakkuannoksia on ilmestynyt eteeni usein. Hänen mukaansa olen liian laiha ja minun pitää lihoa. Mikäli hän ei ehdi tuomaan ruokaa, hän muistaa moikata aina ohi mennessään.
Toinen tarjoilijatyyppi on vasta-aloittaneet. He unohtelevat tilauksia, eivät osaa hoitaa laskutusta ja ovat hitaita pöydän kattamisessa. Tehokkaita ja vain työhön keskittyneitä tarjoilijoita on. He sinkoilevat sinne tänne lautasten kanssa, eikä heiltä saa katsekontaktia laskun tilaamiseksi.
Hississä on kerrostaulu, joka kertoo mitä missäkin kerroksessa on. Kerrokset on jostain syystä järjestetty niin, että taulussa on 0 ylimpänä ja 3 alimpana. Lisäksi kerroksissa 1 ja 2 huoneiden ensimmäiset numerot ovat 103 ja 203. 3. kerroksessa taas 301.
Viimeinen lomapäivä alkamassa ja lomajärjestelyt pitää purkaa. Vaatterni ovat levällään matkalaukun päällä ja pyyķkipussissa. Nyt ne ja kaikki ostokset pitää saada mahtumaan laukkuun niin, ettei painoraja ylity. Menee vaikeaksi. Olemme jo suunnitelleet käsimatkatavaroiden lisää.istä yhdellä kassilla.
Pakkaamisen lisäksi vuokraamani suihkutuoli pitää palauttaa. Se helpotti elämää kummasti täällä, kun suihkulle oli usein tarvetta.
Kotona taas pitää saada joku käymään kaupassa. Jääkaappiin ei jäänyt paljon muuta kuin valo. Leipäkin taisi olla loppu. Muitakin järjestelyjä pitää ainakin ajatustasolla tehdä, jotta arki kotona taas sujuu.
Tänään en tavannut muntjakkia vaan erilaisia perhosia. Niitä lepatteli joka puolella Benalmadenan perhospuistoa. Isoja ja pieniä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mahtui joukkoon yksi läpinäkyvä lajikin. Sitä oli vaikea nähdä lennossa aivan kuin ilma olisi vain väreillyt. Perhosen istuessa lehdellä näki sentään ääriviivat, mutta täysin läpinäkyvät siivet auttoivat hyvin maastoutumisessa.
Toiset perhoset olivat suuria kymmensenttisillä siivillä varustettuja värikkäitä liitokoneita. Monet näistä olivat kirkkaan sinisiä päältä ja ruskean kuviollisia alta. Valesilmä siiven alla pelottaa saalistajia ja auttaa piiloutumisessa kasvien keskellä. Muilla perhosilla oli erilaisia pisteitä, palloja ja viivoja.
Perhosten seurana oli kilpikonnia, kaloja ja yksi vallabi, joka oli pelastettu huonosta kodista. Nyt sillä oli iso tila, jossa hyppiä ja paljon seuraa. Perhosia oli kuulemma joka hetki yli tuhat lentelemässä ympäriinsä. Perhosten elinikä ei ole kuin muutama viikko, niin vallabi ei pääse kyllästymään.
Ilmassa lenteli perhosten lisäksi värikkäitä lintuja. Ne eivät pitäneet onneksi niin kovaa ääntä kuin muualla vapaana lentelevät papukaijat.
Reitti perhospuistoon kulki Benalmadenan kaupunkialueen korkeimpien kohtien kautta. Siellä oli tuttuja valkoisia taloja ja hienoja maisemia (ja paljon mäkiä). Turistejakin löytyi, mutta kaupoista löytyi muutakin kuin turistikrääsää. Löytyi jopa kirjakauppa. Sellaisia ei täällä ole paljon näkynyt.