Melkein kotona

Fuengirolan reissulla tuli melkein kotoinen olo, kun iso osa vastaantulijoista puhui suomea. Torimyyjistäkin monet tuntuivat osaavan sanan tai pari, vähintäänkin kiitos. Laukkumyyjä toivotti jopa hyvää joulua ensimmäisenä tänä vuonna. Muutenkin torilla oli kansainvälinen tunnelma, kun asiakkaat puhuivat melkein kaikkia mahdollisia kieliä. Myyjiäkin oli Espanjan lisäksi ainakin Italiasta ja monesta Afrikan maasta. Osa afrikkalaisista myyjistä tosin oli lakanamyyjiä, joita täällä näkee rantojen tuntumassa. He myyvät useimmiten (feikki-)kenkiä, paitoja tai laukkuja ja levittävät tuotteensa lakanan päälle suoraan kadulle. Näin he pääsevät nopeasti pakoon poliisin tai muun valvovan viranomaisen lähestyessä. Lakana nyytiksi ja menoksi. Fuengirolan torillakin lakanamyyjät katselivat välillä ympärilleen. Ilmeisesti siellä tarvittaisiin jonkin sortin myyntilupa.
Muutenkin torilla näkyi muutamilla kojuilla tutun näköisiä tuotteita. Samoja laukkuja ja vaatteita on myynnissä useassa turistikaupassa. Toki torilla oli paljon muutakin tarjolla alkaen karkeista ja keramiikasta. Kashmir-villatakki tarttui matkaani. Afrikkalaisia puutöitäkin oli, ja yksi iso koju täynnä erilaisia koreja.
Torin lisäksi tuli tutuksi iso ostoskeskus, joka vaikutti hienolta. Kaikkialla oli siistiä ja kiiltävää, ja liikkeetkin vaikuttivat kalliilta. Ainoa löytö siellä taisi olla gluteeniton leipä terveysliikkeestä.
Hauskin tai ainakin erilaisin osa päivässä oli menomatka. Päätimme kokeilla vaihteeksi lauttaa, koska bussissa olemme istuneet jo tarpeeksi. Meri oli matkan ajan rauhallinen vaikka aaltoja tietenkin on aina merellä. Maisematkin olivat hienoja. Emme tuijottaneet pelkkää katua ja talojen julkisivuja, vaan näimme kaupunkeja paremmasta kulmasta. Rivi hotelleja ja kerrostaloja hiekkarannan reunalla, ja vuoria taustalla tasaisena nauhana. Sama näky tulisi varmasti tutuksi pidemmälläkin merimatkalla. Paluumatka sujui hyvin bussilla. Ensin vain etsiskelimme bussiasemaa ja oikeaa linjaa. Paikallisbussien odotusajat eivät täällä ole onneksi kauhean pitkiä niin ehdimme juuri ja juuri hotelliin ajoissa illalliselle. Jälkiruoan tosin haimme muualta. Torremolinoksen puolella oli ravintoloita auki, mutta pelkkää jälkiruokaa ei selkeästi tarjonnut kuin yksi pieni leipomo. Se tosin oli osa ravintolaa, joten saimme myös iltateen pullan kanssa. Ravintolan baari oli leipomoa vastapäätä ja keittiö taas viereisessä talossa. Melkein kaikki pöydät oli sijoitettu kävelykadun varrelle espanjalaiseen tapaan. Jotenkin tämä järjestely kuitenkin toimi ja palvelu pelasi.