Perhostelua

Tänään en tavannut muntjakkia vaan erilaisia perhosia. Niitä lepatteli joka puolella Benalmadenan perhospuistoa. Isoja ja pieniä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mahtui joukkoon yksi läpinäkyvä lajikin. Sitä oli vaikea nähdä lennossa aivan kuin ilma olisi vain väreillyt. Perhosen istuessa lehdellä näki sentään ääriviivat, mutta täysin läpinäkyvät siivet auttoivat hyvin maastoutumisessa.
Toiset perhoset olivat suuria kymmensenttisillä siivillä varustettuja värikkäitä liitokoneita. Monet näistä olivat kirkkaan sinisiä päältä ja ruskean kuviollisia alta. Valesilmä siiven alla pelottaa saalistajia ja auttaa piiloutumisessa kasvien keskellä. Muilla perhosilla oli erilaisia pisteitä, palloja ja viivoja.
Perhosten seurana oli kilpikonnia, kaloja ja yksi vallabi, joka oli pelastettu huonosta kodista. Nyt sillä oli iso tila, jossa hyppiä ja paljon seuraa. Perhosia oli kuulemma joka hetki yli tuhat lentelemässä ympäriinsä. Perhosten elinikä ei ole kuin muutama viikko, niin vallabi ei pääse kyllästymään.
Ilmassa lenteli perhosten lisäksi värikkäitä lintuja. Ne eivät pitäneet onneksi niin kovaa ääntä kuin muualla vapaana lentelevät papukaijat.
Reitti perhospuistoon kulki Benalmadenan kaupunkialueen korkeimpien kohtien kautta. Siellä oli tuttuja valkoisia taloja ja hienoja maisemia (ja paljon mäkiä). Turistejakin löytyi, mutta kaupoista löytyi muutakin kuin turistikrääsää. Löytyi jopa kirjakauppa. Sellaisia ei täällä ole paljon näkynyt.