keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ääniä

Maailma on täynnä ääntä. Altaalla kuuluu puheensorinaa eri kielillä. Tällä kertaa lähinnä saksaa. Jossain joku järjestelee tuoleja. Kivilattiasta kaikuvat raahaamisäänet. Muoviset aurinkotuolit naksuvat auringonpalvojien etsiessä hyvää asentoa. Avautuvassa baarissa taas kaikuvat pullojen ja metallin äänet. Jääpalat kalisevat, rahoja lasketaan. Aurinkokatos kirskuu ja natisee, kun se vedetään paikoilleen. Rauhallista täällä ei ole.
Hotellin ravintolassa ei aina kuule itseään. Turistit porisevat ruokansa ääressä yrittäen tunnistaa vieraita ruoka-aineita ja vaihtaessa päivän kuulumiset. Heidän viihdyķkeeksi keittiön yksi osa on vedetty esiin. Siellä tirisee rasva ja kattilat kolisevat. Lautaset kilisevät ja satunnaisesti joku pudottaa lautasensa pirstaleiden säestämänä.  Osa ruokasalista hiljenee puoleksi sekunniksi kuuntelemaan ja jatkaa sitten ruoan mättämistä kitaansa.
Nyt muutama turisti on löytänyt tiensä uima-altaaseen. Altaan pumpun melko tasaisen voimakkaan solinan seuraksi on tullut eri kokoisia polskahduksia ja iloisia ääniä. Eilen illalla kuului erilaisia veden ääniä. Aallot pauhasivat pimeällä rannalla. Ääni täytti korvat ja peitti alleen etäisten rantabaarien humun. Välillä aallot taukosivat ja oli hetken ihana hiljaisuus. Hotellihuoneen täydellinen hiljaisuus on melkein pelottava muun maailman jatkuvan äänimaailman jälkeen. Hiljaisuuden katkaisevat vain satunnaiset hissin  korkeat piippaukset. Muuten saa syventyä oman pään sisältä kuuluvaan suhinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti