Esteettömyys Andalusiassa

Tässä tekstissä käsitellään useiden vierailemmiemme kohteiden (mm. Benalmadena, Torremolinos) esteettömyyttä pyörätuolin kannalta. Lista ei ole täydellinen, ja olosuhteet aina muuttuvat.

Yleisesti ottaen liikkuminen ei ollut vaikeaa, mutta sähköpyörätuolilla saa ehkä etsiä reittejä. Jalkakäytävät voivat olla kapeita ja huonossa kunnossa, pääosin kuitenkin helppokulkuisia. Kadunylitykset joko hyvin helppoja tai mahdottomia. Liikkeisiin ja ravintoloihin on usein ainakin yksi porras, mutta melkein aina siinä on kiinteä luiska. Monilla ravintoloilla lisäksi pöytiä ulkona.

Paikalliset bussit ovat pääosin matalalattiaisia. Käytännössä pyörätuolille on kuitenkin varattu aika pieni tila. Kaikki kuskit eivät laita bussia niiaamaan eivätkä malta odottaa luiskan käyttöä. Lähes aina bussit jäävät kauaksi pysäkistä eli porras alas on korkea ja sitten pitää päästä vielä takaisin jalkakäytävälle. En suosittele kuin pienellä tavallisella pyörätuolilla ja avustajan kanssa.
Monissa paikoissa avustaja saa alennuksen pääsylippuun, ja joskus se on ilmainen. Joskus alennuksen saa vain pyörätuolilla kulkeva. Kannattaa siis aina kysyä erikseen eikä luottaa siihen, että avustajan sisäänpääsy on ilmainen.

Hotelli MAC Puerto Marina Benalmadena, jossa asuimme koko ajan, toimii erittäin hyvin pyörätuolilla. Invahuoneet olivat sopivia ja niiden kylpyhuoneet isoja. Ainoa miinus oli pöntön asettelu lähelle seinää niin, että siihen pääsi siirtymään vain toiselta puolelta eikä edes suoraan edestä. Tavallisissa huoneissa oli ammeet, ja pönttö sijoitettu kylpyhuoneen oven taakse. Osa huoneista on katutasossa.
Hissit eivät olleet liian suuria, mutta niihin mahtuu sähkömopollakin. Alakerrassa aavistuksen jyrkkä luiska ruokasalin ja baarin tasolle, mutta se oli kuljettavissa. Loivempi ja pidempi luiska ulko-ovella. Altaalle miniluiska kynnyksessä. Altaaseen istumahissi.
Hotellin vastaanotosta saa lainata/vuokrata apuvälineitä.

Torremolinos oli eteläosastaan aika helppo kulkea. Ranta ja lähikadut ovat täysin esteettömiä. Siitä sisämaahan päin maasto nousee jyrkästi eli erilaisia mäkiä löytyi. Liikkeisiin ja ravintoloihin oli pääosin helppo päästä. Sähköpyörätuolillakin pärjää, kunhan varustautuu kiertämään mahdolliset esteet.

Torremolinoksen keskustassa on iso kävelykatuja täynnä oleva tasainen alue, eli kulku on helppo. Muuten alueella on kapeita jalkakäytäviä ja paikoin hankalia kadun ylityksiä. Rannalle päin on jyrkkä mäki. Pyörätuolilla lyhin reitti alas on hankala ja kiertotie on pitkä.

Benalmadenan kaupunki sijaitsee rinteessä, eli jyrkkiäkin mäkiä löytyy. Rantakatu on esteetön, mutta sinne ei ole esteetöntä käyntiä kuin muutamasta kohdasta.

Benalmadenan Puerto Marina -alue on helppokulkuinen. Sisämaahan päin ja Benalmadenan varsinaisen rannan suuntaan kuitenkin mäki ylös. Moniin liikkeistä ja ravintoloista on yksi tai useampi porras. Usein löytyi luiska tai hissi kulman takaa.

Benalmadenan Arroyo de La Miel sijaitsee vuoren rinteessä, eli joka suuntaan on mäki. Pääkatu kuitenkin tasainen ja hyvä, muutamaa viettävää kadunylitystä lukuunottamatta.

Sea Life Benalmadena on esteetön, mutta hissi on pienehkö.

Selwo Marina -akvaariopuisto Benalmadenassa on esteetön, paitsi että alueella erilaisia mäkiä.

Perhospuisto Mariposario Benalmadenassa on esteetön. Pieniä siltoja, jotka hieman jyrkkiä, mutta ne voi kiertää.

Malagan turistikeskusta eli vanha kaupunki on laitettu kävelyalueeksi, eli kulku on hyvin helppoa. Liikkeisiin ja ravintoloihin ei silti kannata laskea pääsevänsä sisään. Moniin oli yksi tai useampi porras, ja tilat ahtaita. Rannassa uudempia ja esteettömämpiä tiloja.

Malagan Pompidou-museo on täysin esteetön. Sisäänkäynti rannan puolelta.

Malagan museo (Museo de Malaga) on täysin esteetön. Muutamia esineitä sokeiden kosketeltavana.

Fuengirolassa pääosin aika helppo liikkua. Joitain mäkiä löytyy.

Esteponan rannan lähistöllä helppo liikkua. Sisämaahan päin mäkiä. Rannan lähellä paljon kävelykatuja. Liikkeisiin ja ravintoloihin usein porras.

Selwo Aventura -eläintarha Esteponan lähellä on paikoin hyvin hankala. Puistossa on paljon jyrkkiäkin mäkiä ja joidenkin eläinten lähelle ei ole kuin portaat. Henkilökunta järjestää tarvittaessa kyydin toiseen päähän puistoa, mutta mäkiä on silti. Sähköpyörätuolilla pärjää varmaan hyvin, mutta tavallisen pyörätuolin kanssa suosittelen kahta työntäjää, jottei väsymys iske.

Gibraltarin keskustassa on helppokulkuinen kävelykatu, ja muutenkin esteettömyyteen panostettu turistialueilla, vaikka kapeita jalkakäytäviä löytyykin. Liikkeisiin ja ravintoloihin yleensä porras ja luiska. Kiertoajeluille pitää varata erikseen esteetön bussi.

Mijas on vuoren rinteessä eli kaikenlaisia mäkiä löytyy joka suuntaan. Muuten aika hyvä kulkea turistikeskustassa. Liikkeisiin ja ravintoloihin yleensä porras, joskus esteetön kulku. 

Ronda on suhteellisen helppokulkuinen. Vanhassa kaupungissa ja satunnaisesti muualla hankalia mukulakiviä. Sitä osaa en suosittele pyörätuolille ellei pidä hankalasta ajosta.

Video Banalmadenan ja Torremolinoksen rannalta

Malagassa

Matkan hintaamme kuuluu erilaisia retkiä. Ensimmäinen niistä suuntautui Malagaan eli aivan lähistölle isoon kaupunkiin. Huristelimme sinne turistibussilla ajaen ensin Torremolinoksen läpi. Samalla opas selitti kaikkea mahdollista historiasta. Malagan kentän vieressä hän näytti KarAirin koneen. KarAir oli ensimmäinen (ja suomalainen) ulkomaalainen yhtiö, joka lensi Malagaan.
Kaupungissa nousimme bussista ja lähdimme oppaan johdolla seikkailemaan Malagan vanhassa kaupungissa. Se on nykyään täynnä kauppoja ja turisteja, mutta sokkeloiset pikkukadut ja matalat kerrostalot oli säilytetty. Jossain vaiheessa meille lyötiin käteen kartat, mutta ison ryhmän liikkuessa nopeasti en edes yrittänyt seurata, missä olimme. Menimme siksakkia ja välillä ympyrää pitkin mutkittelevia katuja. Kävimme mm. katsomassa vanhaa kirkkoa ja Picasson syntymäkotia ulkoa. Roomalainen amfiteatterikin oli matkan varrella.
Ruoaksi meille tarjottiin tapaksia, espanjalaiseen tyyliin. Pikkukalat jäivät suureksi osaksi syömättä, mutta perunakroketit olivat hyviä. Lounaan jälkeen olikin aika kiirehtiä takaisin bussiin papukaijojen kiljunnan säestyksellä.

Museoitu

Malagaan suuntasimme tällä kertaa paikallisbussilla.  Halusimme käydä oppaan mainitsemissa museoissa. Niitä oli kuulemma joka nurkalla. Automuseo olisi kiinnostanut eniten, mutta se oli hieman kaukana bussiasemasta. Päädyimme menemään ensin Pompidou-museon haarapisteeseen. Opas oli näyttänyt sen aikaisemmalla kierroksella. Museo oli pääosin maan alla mutta näkyvillä oli 10 m korkea värikäs lasikuutio. Kuutio oli aivan rantabulevardin vieressä, niin sinne oli helppo löytää. Ovea kuutiosta ei kuitenkaan löytynyt eikä viittoja mihinkään suuntaan. Olimme kävelleet kuution luo rantaväylää pitkin, joka kulki hieman alempana. Väylältä oli pääsy jonnekin lasiovien kautta ja ovet olivat aivan kuution vieressä. Päättelimme sen olevan jonkinlainen sisäänkäynti museoon. Emme löytäneet kuin hissin parkkihalliin. Emmekä tietenkään voineet suomalaisina kysyä neuvoa vieressä touhuavalta siivoojalta.
Rantaväylältä oli pääsy myös vielä alemmalle tasolle, jossa toimi ulkoilmagalleria. Päätimme ihmetellä sitä seuraavaksi, josko sieltä olisi pääsy varsinaiseen museoon tai se jopa olisi itse museo. Galleria osoittautui nuorten taiteilijoiden esittelytilaksi. Paljon erilaisia modernin taiteen töitä, mutta se ei selkeästi ollut varsinainen museo eikä tilasta ollut ovea maan alle.
Gallerian jälkeen palasimme rantaväylälle miettimään ruokailua. Halusin kuitenkin vielä tarkistaa lasikuution alla olevan seinän museon sisäänkäynnin varalta ja löysimmekin ovet! Ovissa luki taidemuseon nimi, mutta muuta selkeää viittaa ei tälläkään suunnalla näkynyt.
Aulassa vartija kertoi, että he ovat uusimassa näyttelyä ja vain muutama huone olisi auki. Päätimme kuitenkin käydä kysymässä lippujen hintaa. Koska avustaja ja pyörätuolissa istuva pääsivät ilmaiseksi ja kolmannen henkilön peruslippu oli niin halpa, kävimme katsastamassa erilaisista viivoista kootut videotilataideteokset.
Pikaisen museokäynnin jälkeen oli eväshetken vuoro rannassa ennen kuin lähdimme etsimään seuraavaa museota. Se löytyikin helpommin ja sieltä mistä pitikin.
Malagan kaupungin museossa oli paikallisten taiteilijoiden töitä eri vuosisadoilta. Teokset näyttivät aika samalta kuin muuallakin tehdyt työt. Toisessa kerroksessa esiteltiin Malagan historiaa. Vanhimmat esimerkit olivat esihistoriallisia luolamaalauksia. Useimmat esineet aikakaudesta riippumatta olivat savikippoja ja -kuppeja. Olihan niissä tyylieroja, mutta viidennen huoneen kohdalla alkoi kyllästyttää enkä jaksanut keskittyä teksteihin. Viimeisen huoneen roomalainen mosaiikki erottui edukseen joukosta lähinnä koollaan. Usean neliömetrin värikästä mosaiikkia oli vaikea olla huomaamatta.
Museoiden jälkeen vuorossa oli lyhyt shoppailukierros ennen suuntaamista täyteen bussiin kotiin. Saimme ostettua turronia eli makeisia tuliaiseksi kaupasta, jossa sitä tehdään itse.

Tarjoilijoita

Reissussa tulee syötyä aina erilaisissa ravintoloissa ja tavattua kaikenlaisia tarjoilijoita. Osa heistä osaa työnsä, osa ei. Usein löytyy yksi vanhempi miestarjoilija. Hän on aina hyvällä tuulella ja saattaa lauleskella kattaessaan pöytiä. Hotellin ravintolassa tämä tyyppi osoittautui liiankin ystävälliseksi. Hän alkoi tuomaan minulle annoksia jotain tiettyä ruokalajia buffet-pöydästä pyytämättä. Lisäksi koristeltuja jätski- ja kakkuannoksia on ilmestynyt eteeni usein. Hänen mukaansa olen liian laiha ja minun pitää lihoa. Mikäli hän ei ehdi tuomaan ruokaa, hän muistaa moikata aina ohi mennessään.
Toinen tarjoilijatyyppi on vasta-aloittaneet. He unohtelevat tilauksia, eivät osaa hoitaa laskutusta ja ovat hitaita pöydän kattamisessa. Tehokkaita ja vain työhön keskittyneitä tarjoilijoita on. He sinkoilevat sinne tänne lautasten kanssa, eikä heiltä saa katsekontaktia laskun tilaamiseksi.

Ihmetyksen aihe 3

Hississä on kerrostaulu, joka kertoo mitä missäkin kerroksessa on. Kerrokset on jostain syystä järjestetty niin, että taulussa on 0 ylimpänä ja 3 alimpana. Lisäksi kerroksissa 1 ja 2 huoneiden ensimmäiset numerot ovat 103 ja 203. 3. kerroksessa taas 301.

Loman purku

Viimeinen lomapäivä alkamassa ja lomajärjestelyt pitää purkaa. Vaatterni ovat levällään matkalaukun päällä ja pyyķkipussissa. Nyt ne ja kaikki ostokset pitää saada mahtumaan laukkuun niin, ettei painoraja ylity. Menee vaikeaksi. Olemme jo suunnitelleet käsimatkatavaroiden lisää.istä yhdellä kassilla.
Pakkaamisen lisäksi vuokraamani suihkutuoli pitää palauttaa. Se helpotti elämää kummasti täällä, kun suihkulle oli usein tarvetta.
Kotona taas pitää saada joku käymään kaupassa. Jääkaappiin ei jäänyt paljon muuta kuin valo. Leipäkin taisi olla loppu. Muitakin järjestelyjä pitää ainakin ajatustasolla tehdä, jotta arki kotona taas sujuu.

Perhostelua

Tänään en tavannut muntjakkia vaan erilaisia perhosia. Niitä lepatteli joka puolella Benalmadenan perhospuistoa. Isoja ja pieniä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mahtui joukkoon yksi läpinäkyvä lajikin. Sitä oli vaikea nähdä lennossa aivan kuin ilma olisi vain väreillyt. Perhosen istuessa lehdellä näki sentään ääriviivat, mutta täysin läpinäkyvät siivet auttoivat hyvin maastoutumisessa.
Toiset perhoset olivat suuria kymmensenttisillä siivillä varustettuja värikkäitä liitokoneita. Monet näistä olivat kirkkaan sinisiä päältä ja ruskean kuviollisia alta. Valesilmä siiven alla pelottaa saalistajia ja auttaa piiloutumisessa kasvien keskellä. Muilla perhosilla oli erilaisia pisteitä, palloja ja viivoja.
Perhosten seurana oli kilpikonnia, kaloja ja yksi vallabi, joka oli pelastettu huonosta kodista. Nyt sillä oli iso tila, jossa hyppiä ja paljon seuraa. Perhosia oli kuulemma joka hetki yli tuhat lentelemässä ympäriinsä. Perhosten elinikä ei ole kuin muutama viikko, niin vallabi ei pääse kyllästymään.
Ilmassa lenteli perhosten lisäksi värikkäitä lintuja. Ne eivät pitäneet onneksi niin kovaa ääntä kuin muualla vapaana lentelevät papukaijat.
Reitti perhospuistoon kulki Benalmadenan kaupunkialueen korkeimpien kohtien kautta. Siellä oli tuttuja valkoisia taloja ja hienoja maisemia (ja paljon mäkiä). Turistejakin löytyi, mutta kaupoista löytyi muutakin kuin turistikrääsää. Löytyi jopa kirjakauppa. Sellaisia ei täällä ole paljon näkynyt.

Melkein kotona

Fuengirolan reissulla tuli melkein kotoinen olo, kun iso osa vastaantulijoista puhui suomea. Torimyyjistäkin monet tuntuivat osaavan sanan tai pari, vähintäänkin kiitos. Laukkumyyjä toivotti jopa hyvää joulua ensimmäisenä tänä vuonna. Muutenkin torilla oli kansainvälinen tunnelma, kun asiakkaat puhuivat melkein kaikkia mahdollisia kieliä. Myyjiäkin oli Espanjan lisäksi ainakin Italiasta ja monesta Afrikan maasta. Osa afrikkalaisista myyjistä tosin oli lakanamyyjiä, joita täällä näkee rantojen tuntumassa. He myyvät useimmiten (feikki-)kenkiä, paitoja tai laukkuja ja levittävät tuotteensa lakanan päälle suoraan kadulle. Näin he pääsevät nopeasti pakoon poliisin tai muun valvovan viranomaisen lähestyessä. Lakana nyytiksi ja menoksi. Fuengirolan torillakin lakanamyyjät katselivat välillä ympärilleen. Ilmeisesti siellä tarvittaisiin jonkin sortin myyntilupa.
Muutenkin torilla näkyi muutamilla kojuilla tutun näköisiä tuotteita. Samoja laukkuja ja vaatteita on myynnissä useassa turistikaupassa. Toki torilla oli paljon muutakin tarjolla alkaen karkeista ja keramiikasta. Kashmir-villatakki tarttui matkaani. Afrikkalaisia puutöitäkin oli, ja yksi iso koju täynnä erilaisia koreja.
Torin lisäksi tuli tutuksi iso ostoskeskus, joka vaikutti hienolta. Kaikkialla oli siistiä ja kiiltävää, ja liikkeetkin vaikuttivat kalliilta. Ainoa löytö siellä taisi olla gluteeniton leipä terveysliikkeestä.
Hauskin tai ainakin erilaisin osa päivässä oli menomatka. Päätimme kokeilla vaihteeksi lauttaa, koska bussissa olemme istuneet jo tarpeeksi. Meri oli matkan ajan rauhallinen vaikka aaltoja tietenkin on aina merellä. Maisematkin olivat hienoja. Emme tuijottaneet pelkkää katua ja talojen julkisivuja, vaan näimme kaupunkeja paremmasta kulmasta. Rivi hotelleja ja kerrostaloja hiekkarannan reunalla, ja vuoria taustalla tasaisena nauhana. Sama näky tulisi varmasti tutuksi pidemmälläkin merimatkalla. Paluumatka sujui hyvin bussilla. Ensin vain etsiskelimme bussiasemaa ja oikeaa linjaa. Paikallisbussien odotusajat eivät täällä ole onneksi kauhean pitkiä niin ehdimme juuri ja juuri hotelliin ajoissa illalliselle. Jälkiruoan tosin haimme muualta. Torremolinoksen puolella oli ravintoloita auki, mutta pelkkää jälkiruokaa ei selkeästi tarjonnut kuin yksi pieni leipomo. Se tosin oli osa ravintolaa, joten saimme myös iltateen pullan kanssa. Ravintolan baari oli leipomoa vastapäätä ja keittiö taas viereisessä talossa. Melkein kaikki pöydät oli sijoitettu kävelykadun varrelle espanjalaiseen tapaan. Jotenkin tämä järjestely kuitenkin toimi ja palvelu pelasi.

Autoilua

Koska kolme retkeä tälle viikolle ei ollut tarpeeksi, vuokrasimme vielä auton yhdeksi päiväksi. Päädyimme käymään Esteponassa, joka sijaitsee Gibraltarin lähistöllä. Tätä pikku kaupunkia eivät turistimassat ole vielä vallanneet. Hiekkaranta, sitä reunustava rantakatu sekä kävelykatu täynnä kahviloita ja kauppoja löytyivät, mutta selkeästi paikallisille suunnattuna.
Kävelimme jonkun verran vanhassa kaupungissa, joka oli tuttuun tapaan täynnä valkoisia pieniä taloja. Kadut oli onneksi uusittu ja laatoitettu. Talot taas näyttivät aika samalta kuin varmaan vuosisatoja sitten. Pieniä parvekkeita siellä täällä ja mustia rautaovia, kukkia punaisen eri sävyissä kukkalaatikoissa.
Pikavisiitin jälkeen tutustuimme taas yhteen eläinpuistoon. Selwo Adventure -puisto on Esteponan lähistöllä ja sa maa sarjaa aikaisemman Selwo- puiston kanssa. Tämä puisto oli täynnä pääosin afrikkalaisia eläimiä alkaen norsuista ja leijonista. Liput olivat ehkä kalliin puoleiset, mutta melkein sen arvoisetkin. Pyörätuolilla oli halvempi sisäänpääsy, mikä oli hyvä, koska kaikkien eläinten lähelle ei päässyt. Norsut näki hyvin sillalta ja muutamiin häkkeihin pääsi sisään. Linnut olivat kumman rauhallisia vaikka olimme aika lähellä. Apinat puolestaan alkoivat kiipeillä ihmisten olkapäillä, osittain yllytettynä vaikka niihin koskeminen oli kielletty. Säännöt taisivat olla enemmän vain ohjeistuksia.
Puistossa olisi päässyt myös safari-ajelulle isolla avonaisella bussilla. Ajelulla käytiin hyvin lähellä eläimiä. Bussiin oli kuitenkin rakennettu kalterit, jotta ihmiset ja eläimet malttaisivat pysyä erossa toisistaan. Kaukaa näytti, kuin eläimet olisivat tutkailleet ihmisiä eikä toisin päin.
Päivän lopuksi piti käydä vielä shoppailemassa. Ajoreitin varrella oli suunnaton El Corte Ingles- tavaratalo. Se oli tarpeeksi iso eksymiseen eikä asiaa auttanut viittojen ja karttojen puute. Hisseilläkään ei ilmeisesti päässyt jokaiseen parkkihallin kerrokseen. Halli ympäröi varsinaista tavarataloa ilmeisesti lähes joka suunnalta. Olimme liikkeellä pimeällä niin rakennusta oli hankala hahmottaa. Parkkihallinkaan sisällä ei oikein ollut kunnollisia viittoja uloskäynnille, minkä takia ajelimme melkein ympyrää ennen kuin oikea tie ulos löytyi.
Teillä suunnistaminen oli onneksi helpompaa. Muutaman kerran tosin viitat olivat liian lähellä risteystä ja ne pääsivät yllättämään. Kerran kaistat olivat merkitty hämäävästi ja ajoimme harhaan. Onneksi sentään maisemat kiertoreitillä olivat hienot ja tuli nähtyä uusia osia kaupungista. Itse autonvuokraus oli helppoa. Kerroimme hotellin vastaanottoon minkälaisen auton ja koska haluaisimme. Sieltä soitettiin vuokraamoon, josta tuli sovittuun aikaan työntekijä auton kanssa hotellin eteen. Autonluovutus tapahtu jättämällä avaimet vastaanottoon. Meidän ei siis itse tarvinnut lähteä auton perässä kuin parkkipaikalle, mikä oli kätevää.

Ihmetyksen aihe 2

Hotellin hissit piippailevat. Usein, kun nappeja painetaan sisällä, muttei aina. Joskus, kun joku jossain on painanut nappia ja hissi on tulossa kyseiseen kerrokseen. Joskus piippauksia on yksi, joskus kaksi tai kolme. Välillä hissi ei sano mitään.

Gibraltar

Kävin Gibraltarilla edellisen kerran vuosia sitten. Muistan siltä reissulta apinat, viileän sään (auringossakin hieman kylmä, toisin kuin muualla) ja brittiläisen kulttuurin. Söimme lounasta peribrittiläisessä pubissa ja punnilla piti maksaa.
Nyt uudella visiitillä sää oli lämmin ja ruokavaihtoehtoja oli muitakin kuin kulmapubin tarjoama. Turistejakin oli paljon enemmän ja yksi katu muutettu kävely- ja shoppailukaduksi heidän vuokseen. Tai meidän vuoksemme, olimmehan jäseniä turistien laumassa. Lisäksi päädyin viettämään käytännössä koko vierailun kyseisellä kadulla, koska sightseeing-bussit olivat mahdottomia pyörätuolilla. Apinat, tippukiviluolat ja maisemat vuoren laelta jäivät siis tällä kertaa.
Koko kävelykatu oli täynnä kultaliikkeitä ja tupakkakauppoja, seassa viinaa ja vaatteita. Gibraltar on taxfree-alue eli espanjalaisetkin käyvät siellä ostoksilla sekä tietenkin myös töissä. Tämä näkyi rajamuodollisuuksissa, jotka koostuivat lähinnä passin vilkaisusta. Ärsyttävintä oli, että pois tullessa bussin piti matkustaa rajan yli aivan tyhjänä ja me saimme kävellä toiselle puolelle. Kai se hankaloittaa salakuljetusta. Saimmepahan seurata, kun joku mies raahasi kahta pientä palmua edellämme rajan yli. Tullivirkailijat eivät edes huomanneet häntä.
Hienointa matkalla oli ehkä maisema, joka näkyi bussi kurvaillessa alas kohti Gibraltarin niemeä. Oikealle jäivät vuoristoalueet ja edessä aukeni rannikko, jolla Gibraltarin kivihammas sojotti. Sen takana näkyivät Marokon puolen vuoret korkeina, aivan kuin ranta olisi jatkunut yhtenä sinne saakka. Lähempää toki huomasi meren katkaisevan niemen irralliseksi. Vuorikin oli vähemmän terävä. Sen toinen laita koostui vihreistä harjanteista ja toinen taas pystysuorista kallioista. Kaupungista ei näkynyt kuin vihreitä rinteitä. Ehkä ensi kerralla pääsen katsomaan taas maisemia huipulta.

Mijas

Mijas oli toinen vuoristokyläretkikohde. Se olikin paljon" vuoristoisempi" kuin Ronda. Suuri syy oli Mijaksen sijainti vuoren rinteessä. Lisäksi rakennukset olivat turistialueella matalia ja valkoisia. Koko kylä hohti auringonpaisteessa valkoisena niin, että silmiin melkein sattui. Tunnelman rikkoi vain harmaa ja likainen parkkihalli, jonka viereen bussi oli parkkeerattu.
Monet rakennukset olivat vanhoja tai ainakin näyttivät siltä. Mijaksen tunnelma ikivanhana vuoristokylänä oli haluttu säilyttää, osin turistien vuoksi, osin  kulttuurihistoriallisena tekona. Tunnelmaa toivat myös paikalliset asukkaat. Vastaan tuli mummoja ja pappoja, jotka näyttivät samalta kuin mummot ja papat pari sataa uuoita sitten. Turisteille oli pikkukauppoja parhaimmillaan vieri vieressä kuin basaareissa. Kauppojen valikoima oli aika sama kuin muuallakin on ollut: matkamuistoja, nahkatuotteita ja keramiikkaa. Viimeksi mainittua oli ehkä enemmän kuin muualla. Esimerkiksi yksi iso liike ei muuta myynytkään kuin kaiken värisiä kuppeja ja kippoja ja laattoja. Kaikki iloisen kirjavia.
Näköala Mijaksesta rannikolle oli hieno, olihan se 400 metrin korkeudessa katsoen suoraan merelle päin. Rannikon modernit kaupungit levittäytyivät nauhana meren äärellä. Sitä näkymää voi mennä katsomaan toistekin.

Rundi Rondassa

Päivän retki suuntautui Rondaan. Se sijaitsee vuoristoalueella puolentoista tunnin ajomatkan päässä Bonalmadenasta. Vuoret olivat kyllä enemmän suuria kukkuloita kuin stereoyyppisiä korkeita ja kallioisia vuoria. Nousimme kuitenkin 700 metriä meren pinnasta. sen huomasi paremmin jostain syystä ajaessamme pois kuin mennessä. Tie vietti koko 100 km matkan alas päin. Maisemat olivat hienoja vaikka ehkä hieman yksitoikkoisia loppu matkasta. Erilaisia peltoja ja mäkiä joka suuntaan, välillä korkeampia huippuja ja vitivalkoisia kyliä. Opas kertoili menomatkan juttuja kylistä, joita näkyi bussin ikkunasta juuri sillä hetkellä. Suurin osa nimisiä ja yksityiskohdista ei tosin jäänyt muistiin. Yhdessä kylässä tehtiin aromaterapia tuoksuja ja toisessa oli hyvä kylpylä, jonka vesi paransi oikeasti ihottumia. Sitrusviljelmiäkin näkyi varsinkin alkumatkasta. Appelsiini on kuulemma Kiinan omena.
Itse Rondan kylä tai oikeastaan pikkukaupunki tuli tutuksi vain pieneltä osin. Kävelimme bussiasemalta vanhempaan kaupungin osaan ja takaisin. Osan matkasta opas selitti aika paljon kaikkea, mikä meni meiltä ohi. Oppaalla oli kyllä fiksusti mikrofoni ja pieni kaiutin, mutta kaiutin ei ollut kovin lujalla ja se Osoitti eteen päin lähes koko ryhmän kävellessä hänen takanaan.
Rondan kylää ovat hallinneet kaikki foinikkialaisista alkaen. Nykyisen kaupungin suurin nähtävyys ovat sen näkymät eri suuntiin korkealta kallion(vuoren) laelta, sekä kaupungin osia yhdistävä rotkon yli kulkeva kivisilta. sitä rakenneti in yli40 vuotta. Opas ei kertonut miksi, mutta rahapula on ollut tällä seudulla yleinen syy projektien viivästymiseen.
Näkymät Rondasta olivat kyllä hienot, monia kilometrejä joka suuntaan. Muuten ei ainakaan parin tunnin pikavisiitin perusteella huomannut eroa muihin espanjalaisiin pikkukaupunkeihin. Ei myöskään tullut tarvetta palata uudestaan. Kaikki oleellinen eli maisema tuli nähtyä.

Sadepäivä

Tänään oli tarkoitus mennä shoppailemaan ostoskeskukseen vähän matkam päähän. Koko aamupäivän on satanut niin päätimme lykätä retken toiseen päivään. Bussipysäkille on kuitenkin matkaa ja toisessakin päässä olisi hieman kävelyä. Huoneemme parvekkeen edessä oleva katu lainehtii siihen malliin, että parempi pysyä sisällä. Tai ainakin katon alla. Parvekkeella ei ole liian kylmä eikä tuuli tuo kuin hajapisaroita tänne.
Illalla oli myös hieno ukonilma. Kävelimme illallisen jälkeen hetken ulkona pitkin pimeitä katuja ja valaistua rantatietä. Jossain kaukana välkähteli satunnaisesti ja koko taivas valaistui sekunniksi kerrallaan. Jyrinää ei kuulunut. Päädyimme iltateelle hotellin baariin sisäpihalle. Saimme juuri teet juotua, kun iski sadekuuro. Koko sisäpiha kaikui sateesta ja mitään muuta ei kuulunut. Vierustoverin puheestakaan ei melkein saanut selvää. Onneksi istuimme syvällä katoksen alla niin emme kastuneet. Sisälläkin yläkerroksessa ääni oli korvia huumaavaa, kun käytävällä ikkuna oli auki ja pienen atriumin lasikattoon osuivat isot pisarat. Ukkonen jyrähteli, mutta vain pari kertaa salama osui lähelle. Taivas silti valaistui uudestaan ja uudestaan salamoiden tahtiin. Se oli kunnon trooppinen myrsky.

Eläimiä

Eilen tutuistuin muntjakki-pariskuntaan. Muntjakit ovat pieniä hirven sukuisia eläimiä. Tarkempaa alalajia en pannut merkille, koska eläimet veivät kaiken huomion. Ne olivat koiran kokoisia ja antiloopin näköisiä. Ruskea turkki kiilsi hienosti. Muntjakin kuono on pehmeä ja nenä kostea. Pääsimme niiden kanssa aitaukseen ja jopa syöttämään niitä. Kyseinen pariskunta oli hyvin kesy ja ne kinusivat hoitajkilta herkkuja. Sain pari pähkinää hoitajalta käteeni ja muntjakit ottivat ne erittäin hellästi suuhunsa. Se taisi olla loman parhaita hetkiä.
Kiertelimne Selwo Marina -eläintarhassa muutenkin. Eläimiä ei ole kovin montaa lajia, mutta muutamaan tarhaan pääsi sisään ja delfiineillä oli oma show. Muntjakkien seurana asui muutamia lintuja ja kaksi  mustaa apinaa. Toinen tarha, jossa kävimme, oli jonkin sortin hämähäkkiapinoiden koti. Siellä ei saanut koskea mihinkään, piti vain kuunnella opasta ja katsella eläimiä. Apinat olivat harmaita ja ketteriä. Ne kiipeilivät joka puolella häkkiä, melkein katossakin.
Pingviineille oli rakennettu oma kylmä talo. Jäätäkin oli tarjolla. Delfiinit saivat asua sen sijaan ulkosalla. Niiden altaiden vieressä ylhäällä kulki kätevä kulkuväylä, josta käsin niitä sai katsella näytösten ulkopuolella.
Eläintarhassa oli vapaana myös kissoja ja ainakin yksi kanalauma. Kulkukissoja täällä on muutenkin näkynyt paljon. Ensimmäinen odotti meitä hotellin edessä palmun alla, kun saavuimme lentokentältä. Useimmat eivät tule kovin lähelle, mutta ei kukaan ole juossut karkuunkaan. Paitsi yksi, joka pelästyi pyörätuolia.
Kanat olivat muuttaneet eläintarhaan viereisestä puistosta. Puisto oli aivan tavallinen puistoalue. Se oli vain täynnä kanoja, kaiken kokoisia, värisiä ja ikäisiä. Kanat käyskentelivät kaikkialla ja kukkoja näkyi milloin missäkin. Harvassa paikassa tehokanalan ulkopuolella on varmaan niin paljon lintuja. Kukot kiekuivat jatkuvasti. Ehkä ne kertoivat toisilleen sijaintinsa tai mahtailivat muuten vain.
Muita puiston asukkaita olivat muutama kani ja pari aasia. Aaseilla sentään oli oma aitaus eivätkä ne kuljeskelleet vapaana. Kanit olivat sen näköisiä, että ne olivat joskus olleet lemmikkeinä. Villikaneilla tuskin on vitivalkoista angorakarvaa.
Puistossa ja muuallakin on näkynyt paljon vihreitä papukaijoja. Opas tiesi kertoa, että ne olivat alunperin karanneet eläintarhasta, joka paloi kymmenisen vuotta sitten. Nyt linnut ovat levittäytyneet kaikkialle, kuulemma Lontooseen saakka. Täällä Costa del Solilla ne ovat vallanneet muiden lintujen tilan ja ovat jo haitaksi. Ne ovat kuin lokit ja pulut Suomessa.
Hyönteisiä ei ole näkynyt kuin satunnainen kärpänen, ja yksi yksinäinen torakka pimeällä kadulla. Toivottavasti niitä ei näykään enempää.

Turisteilua

Pimeässä ja lämpimässä illassa hotellin baarissa istuen on hyvä kirjoitella päivän tapahtumista. Lähes tyhjälle salille esiintyy yksinäinen laulajatar ja koko sisäpihakin soi.
Tämä päivä meni suomalaista ryhmämatkaajaa leikkien. Heti herättyä piti suunnata suihkuun nihkeän yön jälkeen. Aamupalalla oli paljon väkeä ja tarjoilijat kiisivät eestaas siivoten pöytiä minkä kerkesivät.
Sää oli heti aamusta aurinkoinen, niin päätimme viettää aikaa altaalla. Uimaan meistä ei kukaan kuitenkaan uskaltaunut ja aurinkotuolitkin jäivät rauhaan. Altaan reunalla oli mukva istuskella ja kuunnella muiden puheenporinaa. Hikikin ehti tulla.
Pian oli pienen huoltotauon aika, jonka jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Se löytyikin viereisestä korttelista eli keskeltä turistialuetta. Ruokalistakin sisälsi lähinnä pitsaa ja muuta helppoa ruokaa. Päädyimme kuitenkin paellaan. Vaikka sekin oli selkeästi turistiannos, oli se silti hyvää. Merenelävät olivat tuoreita ja riisi mehevää.
Turistikierros jatkui käymällä läpi viereisen ostoskeskuksen liikkeitä. Sieltä löytyi matkamuistoja, vaatteita ja koruja joka lähtöön. Mitään ei tarttunut mukaan vaikka mieli teki. Matkan alkuvaiheessa ei ehkä kannata käyttää koko budjettia, varsinkaan turistikrääsään.
Tie ostoskeskuksen läpi ohjasi seuraavalle hiekkarannalle ja sitä reunustavalle bulevardille. Etsimme kioskin ja sieltä juotavaa ja jäätelöä. Rannalla oli pieni puistoalue, josta löytyi varjoakin. Istuskelimme siellä hetken ennen kuin etsimme tien kotiin päin rantapolkua seuraten.
Illallinen oli taas buffetissa, jossa sai mahansa täyteen muiden laumaeläinten seurassa.  Nyt siis istumme lähes tyhjässä baarissa kuunnellen täytemusiikkia, edessä teekupponen ja mojitolasi. Kummatkin tyhjänä.  Huomisen ohjelmasta ei tietoa.

Ihmetyksen aihe

Kaikenlaista voi pieni ihminen jäädä miettimään. Uima-altaaseen vievät neljät portaat. Kaikissa niissä on toinen kaide lyhyempi kuin toinen. Lyhyempi kaide on aina vasemmalla, paitsi yhdissä rappusissa oikealla. Kai se auttaa hankalasti kulkevia ihmisiä...

Ääniä

Maailma on täynnä ääntä. Altaalla kuuluu puheensorinaa eri kielillä. Tällä kertaa lähinnä saksaa. Jossain joku järjestelee tuoleja. Kivilattiasta kaikuvat raahaamisäänet. Muoviset aurinkotuolit naksuvat auringonpalvojien etsiessä hyvää asentoa. Avautuvassa baarissa taas kaikuvat pullojen ja metallin äänet. Jääpalat kalisevat, rahoja lasketaan. Aurinkokatos kirskuu ja natisee, kun se vedetään paikoilleen. Rauhallista täällä ei ole.
Hotellin ravintolassa ei aina kuule itseään. Turistit porisevat ruokansa ääressä yrittäen tunnistaa vieraita ruoka-aineita ja vaihtaessa päivän kuulumiset. Heidän viihdyķkeeksi keittiön yksi osa on vedetty esiin. Siellä tirisee rasva ja kattilat kolisevat. Lautaset kilisevät ja satunnaisesti joku pudottaa lautasensa pirstaleiden säestämänä.  Osa ruokasalista hiljenee puoleksi sekunniksi kuuntelemaan ja jatkaa sitten ruoan mättämistä kitaansa.
Nyt muutama turisti on löytänyt tiensä uima-altaaseen. Altaan pumpun melko tasaisen voimakkaan solinan seuraksi on tullut eri kokoisia polskahduksia ja iloisia ääniä. Eilen illalla kuului erilaisia veden ääniä. Aallot pauhasivat pimeällä rannalla. Ääni täytti korvat ja peitti alleen etäisten rantabaarien humun. Välillä aallot taukosivat ja oli hetken ihana hiljaisuus. Hotellihuoneen täydellinen hiljaisuus on melkein pelottava muun maailman jatkuvan äänimaailman jälkeen. Hiljaisuuden katkaisevat vain satunnaiset hissin  korkeat piippaukset. Muuten saa syventyä oman pään sisältä kuuluvaan suhinaan.

Muistoja vuosien takaa

Kuumaa ja kylmää. Ääntä ja hiljaisuutta. Tuttua ja uutta. Kiirettä ja rauhaa. Ensimmäinen matkavuorokausi on ollut täynnä kaikkea näitä. Nyt on rauhan ja kylmän vuoro rantakahvilassa. Edessä tosin höyryävä kuppi teetä niin kylmä katoaa pian. Kiire katosi siestan aikaan. Sitä ennen oli kiire pakata kiire taksiin kiire lennolle kiire bussiin kiire nukkumaan kiire aamupalalle kiire infotilaisuuteen kiire lounaalle. Tällaista se tosin on aina matkustaessa. Aikataulu riippuu muista. Onneksi päivä oli edes lämmin, melkein jopa kuuma auringon porottaessa. Pimeän tullen viileni, mutta se kuuluu lokakuun viimeisinä päivinä asiaan. Onneksi saa teetä, kuumana. Jääteetä tuli juotua päivällä useampi pullo. Ensimmäisellä matkalla Espanjassa tykästyin Nestea Lemoniin. Coca-Cola Company ei ole ainakaan vähentänyt markkinaosuuttaan, koska Nesteata saa edelleen lähes joka paikasta. Paitsi hotellin buffetista, jossa on tarjolla vain Liptonin sokerilitkua. Sama ravintola tosin ilahdutti aamulla tarjoamalla bikinejä eli paahtoleipää grillattuna juustolla ja kinkulla täytettynä. Bikinit ja Nestea olivat silloin joskus se tuttu ja turvallinen aamupala Espanjassa. Harmi vain, että vatsani ei taida kestää joka-aamuisia bikinejä enää. Nestea onneksi vielä käy.