Ihmetyksen aihe 3

Hississä on kerrostaulu, joka kertoo mitä missäkin kerroksessa on. Kerrokset on jostain syystä järjestetty niin, että taulussa on 0 ylimpänä ja 3 alimpana. Lisäksi kerroksissa 1 ja 2 huoneiden ensimmäiset numerot ovat 103 ja 203. 3. kerroksessa taas 301.

Loman purku

Viimeinen lomapäivä alkamassa ja lomajärjestelyt pitää purkaa. Vaatterni ovat levällään matkalaukun päällä ja pyyķkipussissa. Nyt ne ja kaikki ostokset pitää saada mahtumaan laukkuun niin, ettei painoraja ylity. Menee vaikeaksi. Olemme jo suunnitelleet käsimatkatavaroiden lisää.istä yhdellä kassilla.
Pakkaamisen lisäksi vuokraamani suihkutuoli pitää palauttaa. Se helpotti elämää kummasti täällä, kun suihkulle oli usein tarvetta.
Kotona taas pitää saada joku käymään kaupassa. Jääkaappiin ei jäänyt paljon muuta kuin valo. Leipäkin taisi olla loppu. Muitakin järjestelyjä pitää ainakin ajatustasolla tehdä, jotta arki kotona taas sujuu.

Perhostelua

Tänään en tavannut muntjakkia vaan erilaisia perhosia. Niitä lepatteli joka puolella Benalmadenan perhospuistoa. Isoja ja pieniä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mahtui joukkoon yksi läpinäkyvä lajikin. Sitä oli vaikea nähdä lennossa aivan kuin ilma olisi vain väreillyt. Perhosen istuessa lehdellä näki sentään ääriviivat, mutta täysin läpinäkyvät siivet auttoivat hyvin maastoutumisessa.
Toiset perhoset olivat suuria kymmensenttisillä siivillä varustettuja värikkäitä liitokoneita. Monet näistä olivat kirkkaan sinisiä päältä ja ruskean kuviollisia alta. Valesilmä siiven alla pelottaa saalistajia ja auttaa piiloutumisessa kasvien keskellä. Muilla perhosilla oli erilaisia pisteitä, palloja ja viivoja.
Perhosten seurana oli kilpikonnia, kaloja ja yksi vallabi, joka oli pelastettu huonosta kodista. Nyt sillä oli iso tila, jossa hyppiä ja paljon seuraa. Perhosia oli kuulemma joka hetki yli tuhat lentelemässä ympäriinsä. Perhosten elinikä ei ole kuin muutama viikko, niin vallabi ei pääse kyllästymään.
Ilmassa lenteli perhosten lisäksi värikkäitä lintuja. Ne eivät pitäneet onneksi niin kovaa ääntä kuin muualla vapaana lentelevät papukaijat.
Reitti perhospuistoon kulki Benalmadenan kaupunkialueen korkeimpien kohtien kautta. Siellä oli tuttuja valkoisia taloja ja hienoja maisemia (ja paljon mäkiä). Turistejakin löytyi, mutta kaupoista löytyi muutakin kuin turistikrääsää. Löytyi jopa kirjakauppa. Sellaisia ei täällä ole paljon näkynyt.

Melkein kotona

Fuengirolan reissulla tuli melkein kotoinen olo, kun iso osa vastaantulijoista puhui suomea. Torimyyjistäkin monet tuntuivat osaavan sanan tai pari, vähintäänkin kiitos. Laukkumyyjä toivotti jopa hyvää joulua ensimmäisenä tänä vuonna. Muutenkin torilla oli kansainvälinen tunnelma, kun asiakkaat puhuivat melkein kaikkia mahdollisia kieliä. Myyjiäkin oli Espanjan lisäksi ainakin Italiasta ja monesta Afrikan maasta. Osa afrikkalaisista myyjistä tosin oli lakanamyyjiä, joita täällä näkee rantojen tuntumassa. He myyvät useimmiten (feikki-)kenkiä, paitoja tai laukkuja ja levittävät tuotteensa lakanan päälle suoraan kadulle. Näin he pääsevät nopeasti pakoon poliisin tai muun valvovan viranomaisen lähestyessä. Lakana nyytiksi ja menoksi. Fuengirolan torillakin lakanamyyjät katselivat välillä ympärilleen. Ilmeisesti siellä tarvittaisiin jonkin sortin myyntilupa.
Muutenkin torilla näkyi muutamilla kojuilla tutun näköisiä tuotteita. Samoja laukkuja ja vaatteita on myynnissä useassa turistikaupassa. Toki torilla oli paljon muutakin tarjolla alkaen karkeista ja keramiikasta. Kashmir-villatakki tarttui matkaani. Afrikkalaisia puutöitäkin oli, ja yksi iso koju täynnä erilaisia koreja.
Torin lisäksi tuli tutuksi iso ostoskeskus, joka vaikutti hienolta. Kaikkialla oli siistiä ja kiiltävää, ja liikkeetkin vaikuttivat kalliilta. Ainoa löytö siellä taisi olla gluteeniton leipä terveysliikkeestä.
Hauskin tai ainakin erilaisin osa päivässä oli menomatka. Päätimme kokeilla vaihteeksi lauttaa, koska bussissa olemme istuneet jo tarpeeksi. Meri oli matkan ajan rauhallinen vaikka aaltoja tietenkin on aina merellä. Maisematkin olivat hienoja. Emme tuijottaneet pelkkää katua ja talojen julkisivuja, vaan näimme kaupunkeja paremmasta kulmasta. Rivi hotelleja ja kerrostaloja hiekkarannan reunalla, ja vuoria taustalla tasaisena nauhana. Sama näky tulisi varmasti tutuksi pidemmälläkin merimatkalla. Paluumatka sujui hyvin bussilla. Ensin vain etsiskelimme bussiasemaa ja oikeaa linjaa. Paikallisbussien odotusajat eivät täällä ole onneksi kauhean pitkiä niin ehdimme juuri ja juuri hotelliin ajoissa illalliselle. Jälkiruoan tosin haimme muualta. Torremolinoksen puolella oli ravintoloita auki, mutta pelkkää jälkiruokaa ei selkeästi tarjonnut kuin yksi pieni leipomo. Se tosin oli osa ravintolaa, joten saimme myös iltateen pullan kanssa. Ravintolan baari oli leipomoa vastapäätä ja keittiö taas viereisessä talossa. Melkein kaikki pöydät oli sijoitettu kävelykadun varrelle espanjalaiseen tapaan. Jotenkin tämä järjestely kuitenkin toimi ja palvelu pelasi.

Autoilua

Koska kolme retkeä tälle viikolle ei ollut tarpeeksi, vuokrasimme vielä auton yhdeksi päiväksi. Päädyimme käymään Esteponassa, joka sijaitsee Gibraltarin lähistöllä. Tätä pikku kaupunkia eivät turistimassat ole vielä vallanneet. Hiekkaranta, sitä reunustava rantakatu sekä kävelykatu täynnä kahviloita ja kauppoja löytyivät, mutta selkeästi paikallisille suunnattuna.
Kävelimme jonkun verran vanhassa kaupungissa, joka oli tuttuun tapaan täynnä valkoisia pieniä taloja. Kadut oli onneksi uusittu ja laatoitettu. Talot taas näyttivät aika samalta kuin varmaan vuosisatoja sitten. Pieniä parvekkeita siellä täällä ja mustia rautaovia, kukkia punaisen eri sävyissä kukkalaatikoissa.
Pikavisiitin jälkeen tutustuimme taas yhteen eläinpuistoon. Selwo Adventure -puisto on Esteponan lähistöllä ja sa maa sarjaa aikaisemman Selwo- puiston kanssa. Tämä puisto oli täynnä pääosin afrikkalaisia eläimiä alkaen norsuista ja leijonista. Liput olivat ehkä kalliin puoleiset, mutta melkein sen arvoisetkin. Pyörätuolilla oli halvempi sisäänpääsy, mikä oli hyvä, koska kaikkien eläinten lähelle ei päässyt. Norsut näki hyvin sillalta ja muutamiin häkkeihin pääsi sisään. Linnut olivat kumman rauhallisia vaikka olimme aika lähellä. Apinat puolestaan alkoivat kiipeillä ihmisten olkapäillä, osittain yllytettynä vaikka niihin koskeminen oli kielletty. Säännöt taisivat olla enemmän vain ohjeistuksia.
Puistossa olisi päässyt myös safari-ajelulle isolla avonaisella bussilla. Ajelulla käytiin hyvin lähellä eläimiä. Bussiin oli kuitenkin rakennettu kalterit, jotta ihmiset ja eläimet malttaisivat pysyä erossa toisistaan. Kaukaa näytti, kuin eläimet olisivat tutkailleet ihmisiä eikä toisin päin.
Päivän lopuksi piti käydä vielä shoppailemassa. Ajoreitin varrella oli suunnaton El Corte Ingles- tavaratalo. Se oli tarpeeksi iso eksymiseen eikä asiaa auttanut viittojen ja karttojen puute. Hisseilläkään ei ilmeisesti päässyt jokaiseen parkkihallin kerrokseen. Halli ympäröi varsinaista tavarataloa ilmeisesti lähes joka suunnalta. Olimme liikkeellä pimeällä niin rakennusta oli hankala hahmottaa. Parkkihallinkaan sisällä ei oikein ollut kunnollisia viittoja uloskäynnille, minkä takia ajelimme melkein ympyrää ennen kuin oikea tie ulos löytyi.
Teillä suunnistaminen oli onneksi helpompaa. Muutaman kerran tosin viitat olivat liian lähellä risteystä ja ne pääsivät yllättämään. Kerran kaistat olivat merkitty hämäävästi ja ajoimme harhaan. Onneksi sentään maisemat kiertoreitillä olivat hienot ja tuli nähtyä uusia osia kaupungista. Itse autonvuokraus oli helppoa. Kerroimme hotellin vastaanottoon minkälaisen auton ja koska haluaisimme. Sieltä soitettiin vuokraamoon, josta tuli sovittuun aikaan työntekijä auton kanssa hotellin eteen. Autonluovutus tapahtu jättämällä avaimet vastaanottoon. Meidän ei siis itse tarvinnut lähteä auton perässä kuin parkkipaikalle, mikä oli kätevää.

Ihmetyksen aihe 2

Hotellin hissit piippailevat. Usein, kun nappeja painetaan sisällä, muttei aina. Joskus, kun joku jossain on painanut nappia ja hissi on tulossa kyseiseen kerrokseen. Joskus piippauksia on yksi, joskus kaksi tai kolme. Välillä hissi ei sano mitään.

Gibraltar

Kävin Gibraltarilla edellisen kerran vuosia sitten. Muistan siltä reissulta apinat, viileän sään (auringossakin hieman kylmä, toisin kuin muualla) ja brittiläisen kulttuurin. Söimme lounasta peribrittiläisessä pubissa ja punnilla piti maksaa.
Nyt uudella visiitillä sää oli lämmin ja ruokavaihtoehtoja oli muitakin kuin kulmapubin tarjoama. Turistejakin oli paljon enemmän ja yksi katu muutettu kävely- ja shoppailukaduksi heidän vuokseen. Tai meidän vuoksemme, olimmehan jäseniä turistien laumassa. Lisäksi päädyin viettämään käytännössä koko vierailun kyseisellä kadulla, koska sightseeing-bussit olivat mahdottomia pyörätuolilla. Apinat, tippukiviluolat ja maisemat vuoren laelta jäivät siis tällä kertaa.
Koko kävelykatu oli täynnä kultaliikkeitä ja tupakkakauppoja, seassa viinaa ja vaatteita. Gibraltar on taxfree-alue eli espanjalaisetkin käyvät siellä ostoksilla sekä tietenkin myös töissä. Tämä näkyi rajamuodollisuuksissa, jotka koostuivat lähinnä passin vilkaisusta. Ärsyttävintä oli, että pois tullessa bussin piti matkustaa rajan yli aivan tyhjänä ja me saimme kävellä toiselle puolelle. Kai se hankaloittaa salakuljetusta. Saimmepahan seurata, kun joku mies raahasi kahta pientä palmua edellämme rajan yli. Tullivirkailijat eivät edes huomanneet häntä.
Hienointa matkalla oli ehkä maisema, joka näkyi bussi kurvaillessa alas kohti Gibraltarin niemeä. Oikealle jäivät vuoristoalueet ja edessä aukeni rannikko, jolla Gibraltarin kivihammas sojotti. Sen takana näkyivät Marokon puolen vuoret korkeina, aivan kuin ranta olisi jatkunut yhtenä sinne saakka. Lähempää toki huomasi meren katkaisevan niemen irralliseksi. Vuorikin oli vähemmän terävä. Sen toinen laita koostui vihreistä harjanteista ja toinen taas pystysuorista kallioista. Kaupungista ei näkynyt kuin vihreitä rinteitä. Ehkä ensi kerralla pääsen katsomaan taas maisemia huipulta.