Mijas

Mijas oli toinen vuoristokyläretkikohde. Se olikin paljon" vuoristoisempi" kuin Ronda. Suuri syy oli Mijaksen sijainti vuoren rinteessä. Lisäksi rakennukset olivat turistialueella matalia ja valkoisia. Koko kylä hohti auringonpaisteessa valkoisena niin, että silmiin melkein sattui. Tunnelman rikkoi vain harmaa ja likainen parkkihalli, jonka viereen bussi oli parkkeerattu.
Monet rakennukset olivat vanhoja tai ainakin näyttivät siltä. Mijaksen tunnelma ikivanhana vuoristokylänä oli haluttu säilyttää, osin turistien vuoksi, osin  kulttuurihistoriallisena tekona. Tunnelmaa toivat myös paikalliset asukkaat. Vastaan tuli mummoja ja pappoja, jotka näyttivät samalta kuin mummot ja papat pari sataa uuoita sitten. Turisteille oli pikkukauppoja parhaimmillaan vieri vieressä kuin basaareissa. Kauppojen valikoima oli aika sama kuin muuallakin on ollut: matkamuistoja, nahkatuotteita ja keramiikkaa. Viimeksi mainittua oli ehkä enemmän kuin muualla. Esimerkiksi yksi iso liike ei muuta myynytkään kuin kaiken värisiä kuppeja ja kippoja ja laattoja. Kaikki iloisen kirjavia.
Näköala Mijaksesta rannikolle oli hieno, olihan se 400 metrin korkeudessa katsoen suoraan merelle päin. Rannikon modernit kaupungit levittäytyivät nauhana meren äärellä. Sitä näkymää voi mennä katsomaan toistekin.

Rundi Rondassa

Päivän retki suuntautui Rondaan. Se sijaitsee vuoristoalueella puolentoista tunnin ajomatkan päässä Bonalmadenasta. Vuoret olivat kyllä enemmän suuria kukkuloita kuin stereoyyppisiä korkeita ja kallioisia vuoria. Nousimme kuitenkin 700 metriä meren pinnasta. sen huomasi paremmin jostain syystä ajaessamme pois kuin mennessä. Tie vietti koko 100 km matkan alas päin. Maisemat olivat hienoja vaikka ehkä hieman yksitoikkoisia loppu matkasta. Erilaisia peltoja ja mäkiä joka suuntaan, välillä korkeampia huippuja ja vitivalkoisia kyliä. Opas kertoili menomatkan juttuja kylistä, joita näkyi bussin ikkunasta juuri sillä hetkellä. Suurin osa nimisiä ja yksityiskohdista ei tosin jäänyt muistiin. Yhdessä kylässä tehtiin aromaterapia tuoksuja ja toisessa oli hyvä kylpylä, jonka vesi paransi oikeasti ihottumia. Sitrusviljelmiäkin näkyi varsinkin alkumatkasta. Appelsiini on kuulemma Kiinan omena.
Itse Rondan kylä tai oikeastaan pikkukaupunki tuli tutuksi vain pieneltä osin. Kävelimme bussiasemalta vanhempaan kaupungin osaan ja takaisin. Osan matkasta opas selitti aika paljon kaikkea, mikä meni meiltä ohi. Oppaalla oli kyllä fiksusti mikrofoni ja pieni kaiutin, mutta kaiutin ei ollut kovin lujalla ja se Osoitti eteen päin lähes koko ryhmän kävellessä hänen takanaan.
Rondan kylää ovat hallinneet kaikki foinikkialaisista alkaen. Nykyisen kaupungin suurin nähtävyys ovat sen näkymät eri suuntiin korkealta kallion(vuoren) laelta, sekä kaupungin osia yhdistävä rotkon yli kulkeva kivisilta. sitä rakenneti in yli40 vuotta. Opas ei kertonut miksi, mutta rahapula on ollut tällä seudulla yleinen syy projektien viivästymiseen.
Näkymät Rondasta olivat kyllä hienot, monia kilometrejä joka suuntaan. Muuten ei ainakaan parin tunnin pikavisiitin perusteella huomannut eroa muihin espanjalaisiin pikkukaupunkeihin. Ei myöskään tullut tarvetta palata uudestaan. Kaikki oleellinen eli maisema tuli nähtyä.

Sadepäivä

Tänään oli tarkoitus mennä shoppailemaan ostoskeskukseen vähän matkam päähän. Koko aamupäivän on satanut niin päätimme lykätä retken toiseen päivään. Bussipysäkille on kuitenkin matkaa ja toisessakin päässä olisi hieman kävelyä. Huoneemme parvekkeen edessä oleva katu lainehtii siihen malliin, että parempi pysyä sisällä. Tai ainakin katon alla. Parvekkeella ei ole liian kylmä eikä tuuli tuo kuin hajapisaroita tänne.
Illalla oli myös hieno ukonilma. Kävelimme illallisen jälkeen hetken ulkona pitkin pimeitä katuja ja valaistua rantatietä. Jossain kaukana välkähteli satunnaisesti ja koko taivas valaistui sekunniksi kerrallaan. Jyrinää ei kuulunut. Päädyimme iltateelle hotellin baariin sisäpihalle. Saimme juuri teet juotua, kun iski sadekuuro. Koko sisäpiha kaikui sateesta ja mitään muuta ei kuulunut. Vierustoverin puheestakaan ei melkein saanut selvää. Onneksi istuimme syvällä katoksen alla niin emme kastuneet. Sisälläkin yläkerroksessa ääni oli korvia huumaavaa, kun käytävällä ikkuna oli auki ja pienen atriumin lasikattoon osuivat isot pisarat. Ukkonen jyrähteli, mutta vain pari kertaa salama osui lähelle. Taivas silti valaistui uudestaan ja uudestaan salamoiden tahtiin. Se oli kunnon trooppinen myrsky.

Eläimiä

Eilen tutuistuin muntjakki-pariskuntaan. Muntjakit ovat pieniä hirven sukuisia eläimiä. Tarkempaa alalajia en pannut merkille, koska eläimet veivät kaiken huomion. Ne olivat koiran kokoisia ja antiloopin näköisiä. Ruskea turkki kiilsi hienosti. Muntjakin kuono on pehmeä ja nenä kostea. Pääsimme niiden kanssa aitaukseen ja jopa syöttämään niitä. Kyseinen pariskunta oli hyvin kesy ja ne kinusivat hoitajkilta herkkuja. Sain pari pähkinää hoitajalta käteeni ja muntjakit ottivat ne erittäin hellästi suuhunsa. Se taisi olla loman parhaita hetkiä.
Kiertelimne Selwo Marina -eläintarhassa muutenkin. Eläimiä ei ole kovin montaa lajia, mutta muutamaan tarhaan pääsi sisään ja delfiineillä oli oma show. Muntjakkien seurana asui muutamia lintuja ja kaksi  mustaa apinaa. Toinen tarha, jossa kävimme, oli jonkin sortin hämähäkkiapinoiden koti. Siellä ei saanut koskea mihinkään, piti vain kuunnella opasta ja katsella eläimiä. Apinat olivat harmaita ja ketteriä. Ne kiipeilivät joka puolella häkkiä, melkein katossakin.
Pingviineille oli rakennettu oma kylmä talo. Jäätäkin oli tarjolla. Delfiinit saivat asua sen sijaan ulkosalla. Niiden altaiden vieressä ylhäällä kulki kätevä kulkuväylä, josta käsin niitä sai katsella näytösten ulkopuolella.
Eläintarhassa oli vapaana myös kissoja ja ainakin yksi kanalauma. Kulkukissoja täällä on muutenkin näkynyt paljon. Ensimmäinen odotti meitä hotellin edessä palmun alla, kun saavuimme lentokentältä. Useimmat eivät tule kovin lähelle, mutta ei kukaan ole juossut karkuunkaan. Paitsi yksi, joka pelästyi pyörätuolia.
Kanat olivat muuttaneet eläintarhaan viereisestä puistosta. Puisto oli aivan tavallinen puistoalue. Se oli vain täynnä kanoja, kaiken kokoisia, värisiä ja ikäisiä. Kanat käyskentelivät kaikkialla ja kukkoja näkyi milloin missäkin. Harvassa paikassa tehokanalan ulkopuolella on varmaan niin paljon lintuja. Kukot kiekuivat jatkuvasti. Ehkä ne kertoivat toisilleen sijaintinsa tai mahtailivat muuten vain.
Muita puiston asukkaita olivat muutama kani ja pari aasia. Aaseilla sentään oli oma aitaus eivätkä ne kuljeskelleet vapaana. Kanit olivat sen näköisiä, että ne olivat joskus olleet lemmikkeinä. Villikaneilla tuskin on vitivalkoista angorakarvaa.
Puistossa ja muuallakin on näkynyt paljon vihreitä papukaijoja. Opas tiesi kertoa, että ne olivat alunperin karanneet eläintarhasta, joka paloi kymmenisen vuotta sitten. Nyt linnut ovat levittäytyneet kaikkialle, kuulemma Lontooseen saakka. Täällä Costa del Solilla ne ovat vallanneet muiden lintujen tilan ja ovat jo haitaksi. Ne ovat kuin lokit ja pulut Suomessa.
Hyönteisiä ei ole näkynyt kuin satunnainen kärpänen, ja yksi yksinäinen torakka pimeällä kadulla. Toivottavasti niitä ei näykään enempää.

Turisteilua

Pimeässä ja lämpimässä illassa hotellin baarissa istuen on hyvä kirjoitella päivän tapahtumista. Lähes tyhjälle salille esiintyy yksinäinen laulajatar ja koko sisäpihakin soi.
Tämä päivä meni suomalaista ryhmämatkaajaa leikkien. Heti herättyä piti suunnata suihkuun nihkeän yön jälkeen. Aamupalalla oli paljon väkeä ja tarjoilijat kiisivät eestaas siivoten pöytiä minkä kerkesivät.
Sää oli heti aamusta aurinkoinen, niin päätimme viettää aikaa altaalla. Uimaan meistä ei kukaan kuitenkaan uskaltaunut ja aurinkotuolitkin jäivät rauhaan. Altaan reunalla oli mukva istuskella ja kuunnella muiden puheenporinaa. Hikikin ehti tulla.
Pian oli pienen huoltotauon aika, jonka jälkeen lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Se löytyikin viereisestä korttelista eli keskeltä turistialuetta. Ruokalistakin sisälsi lähinnä pitsaa ja muuta helppoa ruokaa. Päädyimme kuitenkin paellaan. Vaikka sekin oli selkeästi turistiannos, oli se silti hyvää. Merenelävät olivat tuoreita ja riisi mehevää.
Turistikierros jatkui käymällä läpi viereisen ostoskeskuksen liikkeitä. Sieltä löytyi matkamuistoja, vaatteita ja koruja joka lähtöön. Mitään ei tarttunut mukaan vaikka mieli teki. Matkan alkuvaiheessa ei ehkä kannata käyttää koko budjettia, varsinkaan turistikrääsään.
Tie ostoskeskuksen läpi ohjasi seuraavalle hiekkarannalle ja sitä reunustavalle bulevardille. Etsimme kioskin ja sieltä juotavaa ja jäätelöä. Rannalla oli pieni puistoalue, josta löytyi varjoakin. Istuskelimme siellä hetken ennen kuin etsimme tien kotiin päin rantapolkua seuraten.
Illallinen oli taas buffetissa, jossa sai mahansa täyteen muiden laumaeläinten seurassa.  Nyt siis istumme lähes tyhjässä baarissa kuunnellen täytemusiikkia, edessä teekupponen ja mojitolasi. Kummatkin tyhjänä.  Huomisen ohjelmasta ei tietoa.

Ihmetyksen aihe

Kaikenlaista voi pieni ihminen jäädä miettimään. Uima-altaaseen vievät neljät portaat. Kaikissa niissä on toinen kaide lyhyempi kuin toinen. Lyhyempi kaide on aina vasemmalla, paitsi yhdissä rappusissa oikealla. Kai se auttaa hankalasti kulkevia ihmisiä...

Ääniä

Maailma on täynnä ääntä. Altaalla kuuluu puheensorinaa eri kielillä. Tällä kertaa lähinnä saksaa. Jossain joku järjestelee tuoleja. Kivilattiasta kaikuvat raahaamisäänet. Muoviset aurinkotuolit naksuvat auringonpalvojien etsiessä hyvää asentoa. Avautuvassa baarissa taas kaikuvat pullojen ja metallin äänet. Jääpalat kalisevat, rahoja lasketaan. Aurinkokatos kirskuu ja natisee, kun se vedetään paikoilleen. Rauhallista täällä ei ole.
Hotellin ravintolassa ei aina kuule itseään. Turistit porisevat ruokansa ääressä yrittäen tunnistaa vieraita ruoka-aineita ja vaihtaessa päivän kuulumiset. Heidän viihdyķkeeksi keittiön yksi osa on vedetty esiin. Siellä tirisee rasva ja kattilat kolisevat. Lautaset kilisevät ja satunnaisesti joku pudottaa lautasensa pirstaleiden säestämänä.  Osa ruokasalista hiljenee puoleksi sekunniksi kuuntelemaan ja jatkaa sitten ruoan mättämistä kitaansa.
Nyt muutama turisti on löytänyt tiensä uima-altaaseen. Altaan pumpun melko tasaisen voimakkaan solinan seuraksi on tullut eri kokoisia polskahduksia ja iloisia ääniä. Eilen illalla kuului erilaisia veden ääniä. Aallot pauhasivat pimeällä rannalla. Ääni täytti korvat ja peitti alleen etäisten rantabaarien humun. Välillä aallot taukosivat ja oli hetken ihana hiljaisuus. Hotellihuoneen täydellinen hiljaisuus on melkein pelottava muun maailman jatkuvan äänimaailman jälkeen. Hiljaisuuden katkaisevat vain satunnaiset hissin  korkeat piippaukset. Muuten saa syventyä oman pään sisältä kuuluvaan suhinaan.